”Raskaus on alkanut ja he ovat todella kiitollisia…”tähän lauseeseen kiteytyy niin paljon tunteita että sitä on mahdotonta sanoin kuvailla. Hetki, jolloin kyyneleet kirpoavat silmiini ja soperran jotain siitä kuinka onnellinen olen heidän puolestaan….
Sain syksyn aikana kesken työpäivän puhelun, missä Ovumian työntekijä soitti minulle ja kysyi haluaisinko jälleen tulla lahjoittamaan munasoluja sillä ne mitkä viimeksi menivät heti miten käyttöön on nyt edennyt raskauteen asti. Fiilis tästä kaikesta oli niin vilpittömän onnellinen, että meinasin pillahtaa kunnolla itkuun. Kiitollisuus ja onnellisuus, joka pariskunnan terveisistä välittyi oli jotain sellaista mitä en aiemmin ollut kokenut.
Olen luovuttanut viimeksi tänä keväällä ja sitä ennen olikin 1-2 vuotta taukoa. Ensimmäisestä luovutuksesta en ole saanut tietoa onko siitä poikinut mitään mutta viime kertaisesta ainakin on. On mieletöntä ajatella kuinka itselle ”niin pieni mutta kuitenkin niin suuri asia” voi saada joidenkin toisten maailman täysin muuttumaan. On vaikea kuvitella niitä tunteita, mitä jotkut joutuvat kokemaan lapsettomuuden kanssa, on sen syy mikä tahansa. Tai edes sitä millaista tunteiden myllerrystä sen kaiken jälkeen on, kun saakin sen positiivisen raskaustestin.
Tämä on minun valintani, joka tekee minut enemmän kuin onnelliseksi. Valinta, jolla voin tehdä jotkut toiset todella onnellisiksi.
Käytämme evästeitä Vaikuttajamedia-sivustoilla, jotta käyttö olisi sujuvaa ja mainokset kiinnostavampia. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.
Valitse evästeet Voit rastittamalla valinnan hyväksyä seuraavan tyyppiset evästeet.
”Raskaus on alkanut ja he ovat todella kiitollisia…”tähän lauseeseen kiteytyy niin paljon tunteita että sitä on mahdotonta sanoin kuvailla. Hetki, jolloin kyyneleet kirpoavat silmiini ja soperran jotain siitä kuinka onnellinen olen heidän puolestaan….
0
