Palautuminen ja armollisuus

Illan tullen huomaat, että on vaikea pysähtyä. Mieleen tulvii koko ajan lisää jotain tekemättömiä asioita tai muistettavaa. Suoraan sanottuna toisinaan on ehkä hieman vaikea rauhoittua ja lakata suorittamasta. Suorittaja luonteena, kun suorittaa melkein kaikkea mitä tekee ja haluaa edetä kaikessa mitä tekee voi se joskus käydä raskaaksi. Olen joutunut paljon opettelemaan sitä, että osaan ottaa rennommin elämässä. On se sitten kotona siivoaminen, harrastukset tai työt. Tottakai jokainen meistä haluaa varmasti sitä, että kaikki olisi tip top mutta silti elämä olisi tasapainossa ja balanssissa. Tämä on se, mistä minun tarinani rakentuu – tasapainoilusta kaiken välillä.

Aika ajoin huomaan kaipaavani normaalia enemmän pysähtymistä. Silloin kaipaan huomattavasti enemmän mm. metsälenkkejä, lomamatkoja ja uusia paikkoja, joissa saa itsensä irti rutiineista ja siitä arkisesta suorittamisen ympyrästä. Kaipaan ystäviä ja aikatauluttomia hetkiä ilman kiirettä ja velvollisuuksia. Samoin raitista ilmaa, hiljaisuutta ja sitä, että aika pysähtyisi.

Mitä olen oppinut pysähtymisestä?

Elämään hetkessä, sulkemaan puhelimen ja laittamaan sen sivuun silloin, kun olen muiden seurassa. Voin ottaa kuvia ja tallentaa hetkiä mutta en ala pläräämään sitä sen enempää. Tietenkin joskus sorrun tähän mutta pyrin irtautumaan, sillä onhan se kasvanut siihen melkein kiinni. Rehellisesti sanottuna kyllä se hieman joskus myös ärsyttää, että näkee kaikki pläräävät puhelinta silloin, kun pitäisi olla läsnä puolison, perheen, ystävien tai muiden kanssa. Niin itse tilanteessa ollessa kuin sitä seuratessa.

Yritän työntää ajatuksia sivuun ja keskittyä kuuntelemaan aidosti muita. Siksi meille on luotu kaksi korvaa ja vain yksi suu.

Uni, lepo ja palautuminen on minullue isossa merkityksen. Se vaikuttaa kokonaisuudessa aivan kaikkeen tekemiseeni.

Armollisuutta. Työt ja velvollisuudet eiväs koskaan lopu elämässämme. Eli voimme aivan hyvin heittää taakan harteiltamme ja ottaa välillä vähän armollisemmin itseämme ja muita kohtaan.

Itselle tärkeät jutut ovat päivittäin asioita, jotka auttavat jaksamaan. Se voi olla musiikin kuuntelu, kirja, äänikirja, lehden lukuhetki tai hetki rakkaimpien ja lähimpien kanssa. Mitä tahansa, mikä tekee onnelliseksi ja saa hymyilemään.

Lisäksi olen oppinut sen, että…

joudun aloittamaan kaiken aika ajoina aina alusta. Yhä uudelleen vielä vuosienkin jälkeen. Kaikki on balanssissa, kunnes intoudun ja juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen intoa ja tarmoa puhkuen. Aina niin kauan kuin joku muistuttaa, että on aika pysähtyä ja olla hetki paikallaan jälleen. Ei se siis helppoa ole mutta koukuttavaa opetella. Nyt olemme yrittäneet sitä koko työporukalla käymällä kerran kuukaudessa joogassa. Ehkä se sitten pysyy mielessä paremmin, kun lähellä niin moni muukin yrittää ja muistuttaa sen merkityksestä.

Arkiseen ja reaaliaikaiseen touhuun pääset mukaan Intagramin puolella.