My Time – milloin on se aika?

Kuvaaja: Harri Vallius

Aamun treenit tehty, aamupala ja päiväruoka syöty ja kello alkaa näyttää sitä aikaa, että koti hiljenee ja pojat suuntaavat omiin juttuihinsa. Touhua ensinnä kotihommat eli laitan koneet pyörimään, siivoan nopsaa keittiö ja muut paikat, jonka jälkeen olenkin valmis heittämään bikinit päälle ja suuntaan ulos nauttimaan ihanasta sunnuntaipäivän auringosta. Tavoitteena on hoitaa työjuttuja mutta myös rentoutua. Ottaa aikaa itselle ja palautumiselle. Työviikko on ollut raskas, päälle treenit ja kisakaudella lisääntynyt aerobinen tuo oman twistin arkeen. Tekemistä on paljon mutta vuorokaudessa tunteja kuitenkin aina saman verran.

Silloin elämässä täytyy tehdä valintoja, priorisoida sen hetken tärkeimmät ja aikaa vievimmät asiat, aikatauluttaa tehokkaammin ja suunnitella ehkä hieman vielä pidemmälle kuin normaalisti sen kaiken tekisin. Haluaisin lyödä aina vuoden alussa kaiken kalenteriin heti, jotta tiedä mitä tapahtuu milloinkin. Milloin täytyy alkaa toimimaan minkäkin asian suhteen ja laittaa hösseliksi. Isoimmat ja tavoitteellisimmat jutut ovat aina siellä mutta ei sinne koko elämää voi kuitenkaan aikatauluttaa. Työelämä, harrastukset ja arki pyörivät ainakin meillä pitkälti aikataulujen ympärillä. Uskon sen kuitenkin olevan tätä ajan henkeä meidän suoritusyhteiskunnassamme.

Nautin siitä sillä olen se exel-ihminen, joka rakastaa kaavioita, suunnitelmia, aikatauluja ja sitä ”suorittamista”. Nautin siitä, että näen kätteni jäljen, nautin siitä että saan maksettua postilaatikkoon tipahtaneen laskun, nautin kehittää itseäniä, oppia uutta ja lisää koko ajan. Nautin kun voin ammentaa oppia muilta. Janoan elämää, kokemuksia ja uusia asioita. Tyydyn pieneen mutta haaveilen suuresti ja haluan paljon. Tiedän mitä haluan elämältä, tiedän minne suuntaan kulkea ja olen valmis tekemään niiden asioiden eteen töitä. Silloinhan se kaikki vaatii suunnitelmallisuutta, aikatauluja ja rutiineja.

Kuvaaja: Harri Vallius

Elän täysin rinnoin hetkessä mutta samaan aikaan kuljen jo tulevaisuudessa. Milloin voi pysähtyä?

Juuri silloin kuin olo niin sanoo, että nyt on se hetki – nyt tarvitsen sitä. Joskus tarvitaan hetki aikatauluttomuudelle, hetki kiireettömyydelle, hetki hiljaisuudelle ja vain olemiselle. Aikaa sille, että voi heittää aivot narikkaan, kuunnella luonnon ääniä, nauttia pelkästä hiljaisuudesta ja hengittää raitista ilmaa. Tehdä ja olla juuri niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu.

Minun hetkeni oli sunnuntaina. Nautin yksin kauniista ilmasta bikinit päällä ulkona, söin suosikki mausteilla höystettyä ruokaa ja kuuntelin luonnon ääniä. Lilluin järvessä uimapatjalla silmät kiinni. Annoin laineiden kuljettaa minua, kunnes en enää kuullut edes kauempaa kaikuvia uimarannan ääniä. Haistelin raitista ilmaa, annoin mielen levätä ja keskityin vain aistimaan kaikilla aisteillani sen mitä ympärillä oli. Aistin tuoksuja, kuuntelin ääniä ja tunsin aika ajoin ihon pintaan osuvien laineiden kastelevan auringon lämmittämää ihoani. Vesi raikasti oloani. Olo oli hyvä, levollinen ja rentoutunut. En tiedä kuinka kauan aikaa kului, eikä sillä ole merkitystäkään – se oli aikaa, kun ei ollut aikatauluja, velvollisuuksia tai mitään vaateita. Elin hetkessä ja nautin omasta ajastani.

Hetki sai minut heräämään uudelleen henkiin. Mielen oli tyyni, levännyt ja ajatukset kulkivat aivan uudella tapaa. Jaksoin syttyä, ideoida, haaveilla ja heittäytyä hetkeen ja nautintoon paremmin. Jaksan hymyillä ja pystyn olemaan parempi puoliso, ystävä ja työkaveri. Eli silloin koin tehneeni enemmän kuin oikean päätöksen – täysin potematta huonoa omaa tuntoa!

Kuvaaja: Harri Vallius

Milloin sinä, olet viimeksi ottanut omaa aikaa ja kuinka otat sitä?

Ota seurantaan Instagramin puolella, jos haluat nähdä reaaliaikaista elämää.

Linkit myös muihin kanaviin löydät kootusti Instagramin biosta tai suoraan tästä linkistä.