Uskallatko olla oikeasti oma itsesi ja se porukan outo lintu?

Olen paljon pohdiskellut sitä, että miksi teen asioita, miksi joku muu tekee asioita ja miksi toimin niin kuin toimin ja miksi muut toimivat niin kuin toimivat.

Pohdiskelen paljon kaikenlaista ja pyörittelen asioita mielessäni. Paljon myös puhun mutta kaikesta en puhu aina ääneen. En avaa tietenkään kaikkea edes somessa. Mutta nyt tuntuu siltä, että haluan kuitenkin avata tätä asiaa hieman enemmän, koska uskon että moni muukin on miettinyt näitä.

Tiedätkö sinä mitä teet ja miksi teet? Minä tiedän, tiedän mitä haluan, mitä kohti kulkea ja miksi. Mutta helppoa se ei ole. Samaan aikaan, kun omat arvot ja asenteet, omat tavoitteet ja unelmat ohjaavat elämää ja se kaikki on omia valintoja (jotka tuntuvat hyviltä) niin samaan aikaan se kuitenkin tuo myös niitä miinuksia. Jokainen, joka meistä tavoittelee jotain tietää sen että niiden eteen täytyy tehdä paljon töitä. Mikään ei tule helpolla vaan niiden eteen täytyy tehdä hieman uhrauksia sillä kaiken uuden opettelu vie aikaa, sitouttaa ja vaatii paljon. Täytyy myös palautua ja tehdä vastapainoisia juttuja rentoutuakseen. Tämän varmasti tiedostavat kaikki, jotka tavoittelevat jotain on sitten kyse normaalista laskupinon tyhjentämisestä tai isommasta. Tämän kaiken sivutuotteena tulee valitettavan usein fiilis ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä.

Parhaiten varmasti sen ymmärtävät esim kilpaurheilijat ja muut, jotka kilpailevat jossain ja treenaavat kovaa tai valmistautuvat kisoihin. Samoin raskaana olevat äidit tai ne, joilla on jo pieniä lapsia. Myös ne yrittäjät ja työntekijät, jotka tekevät paljon töitä saavuttaakseen päämääränsä ja maksaakseen ne lainat ja laskut, kehittyäkseen ja edetäkseen urallaan. Sekä monet, monet muut.. Kaikkia yhdistää varmasti ajoittain sama ulkopuolisuus ja ehkä yksinäisyys.

Silloin, kun tavoittelee jotain kaverit jäävät vähemmälle, kahvittelut ja hengaillut ilman kiirettä. Samoin ne pitkät ja kosteat illanvietot ja tietenkin päätön pyöriminen siellä sun täällä. Mutta yksi asia, minkä moni kokee ja on mielestäni kaikista surullisinta on se, että tietyt kaverit eivät edes pyydä jossain kohtaa mukaan rientoihin tai edes kahville. Pikku hiljaa huomaa jäävänsä ulkopuolelle, vaikka sen ei pitäisi olla este ettei juo alkoholia tai jaksa hillua aamuun asti on se syy sitten aivan mikä tahansa. Jo se riittää monesti ulkopuolelle jäämiseen ettei eletä sitä samaa aikaa elämässä.

Huomaan muuttuneeni

Huomaan itse muuttuneeni paljon viimeisen 10 vuoden aikana, sillä olen alkanut valtavasti arvostamaan hyviä yöunia, omaa aikaa, kotona vietettyä aikaa ja sitä että voin henkisesti ja fyysisesti hyvin. Olen tietenkin aina pitänyt siitä, että voin hyvin ja olen energinen mutta nykyään olen addikti sille. Hyvään oloon hurahtanut, joka arvostaa sitä ympäristöään todella paljon. Entistä enemmän huomaan ahdistuvani tietynlaisista ihmisistä ja siitä, että toisen ihmisen rajoja, arvoja ja asenteita ei arvosteta. Miksi siis viettäisin aikaa ympäristössä, mistä ahdistun tai huomaan ja aistin ettei toisten ihmisten arvomaailmaa tai rajoja kunnioiteta. En näe sille yhtäkään hyvää syytä. Olen alkanut vuosien aikana oppinut ymmärtämään myös sen, että mielummin muutama todella hyvä ystävä kuin kymmenen keskivertoa. Tietenkin elämässä pysyvät ne ystävät ja ihmiset kenen kuuluukin pysyä. Viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät välissä, kun nähdään mutta aina juttu jatkuu siitä mihin se on aikanaan jäänyt. Se on todellista ystävyyttä.

Tämän ymmärtäminen, äänen sanominen ja omien valintojen tekeminen vaatii kuitenkin rohkeutta olla erilainen. Se, joka ei teekään niitä kaikkia asioita massavirran mukana vaan kulkee sitä omaa ja erilaista polkuaan. Oikeasti jännitti jopa kirjoittaa ja julkaista tämä, mutta uskon etten ole yksin tämän asian kanssa kuitenkaan.